Jokainen sääntö on myös kannustin. Kun palkkio, tuki, raja tai kielto astuu voimaan, ihmiset eivät vain noudata sitä. He sopeutuvat siihen. Tämän kategorian ilmiöt kertovat, mitä tapahtuu, kun sopeutuminen vie eri suuntaan kuin säännön laatija ajatteli.
Kukaan näistä ilmiöistä ei vaadi huijaria. Rottia kasvattanut hanoilainen, rajan alle jäänyt yrittäjä ja loukkuun jäänyt työtön tekevät kaikki järkevän valinnan. Vika on säännössä, joka teki väärästä valinnasta järkevän. Siksi ilmiöitä ei korjata moralisoimalla vaan muuttamalla kannustinta.
Kannustin kääntyy itseään vastaan
Kobravaikutus on kategorian lähtökohta: palkkio ongelman poistamisesta tekee ongelmasta kannattavan. Suomessa näin kävi pikavippien korkokatolle ja ikääntyneiden työttömyysputkelle. Kannustinloukku on hiljaisempi muunnelma. Mikään yksittäinen sääntö ei ole kohtuuton, mutta yhdessä verot ja leikkautuvat tuet voivat viedä lisätulosta lähes kaiken. Kynnysefekti näyttää, mitä jyrkkä raja tekee: yritykset kasautuvat juuri arvonlisäverorajan alle ja jättävät kasvamatta.
Joku muu kantaa riskin, tai hyöty kuluu
Moraalikato syntyy, kun tappiot maksaa joku muu kuin päättäjä. Suomen 1990-luvun pankkikriisi on siitä oppikirjaesimerkki. Riskikompensaatio on saman logiikan yksilöversio: turvallisuuden tunne lisää riskinottoa, ja osa turvatoimen hyödystä kuluu kovempaan menoon. Jevonsin paradoksissa kuluu tehokkuuden hyöty: kun käyttö halpenee, käytetään enemmän.
Yhteinen resurssi, kielto ja purkaminen
Yhteismaan tragedia kuvaa yhteistä resurssia, josta jokaisen kannattaa ottaa vähän lisää. Suomessa sama näkyi kuntaliitoksissa, kun lähtevät kunnat ottivat velkaa yhteisen kunnan piikkiin. Kiellon rautainen laki kertoo, miksi kieltolain Suomeen salakuljetettiin pirtua eikä olutta. Viimeinen ilmiö, Chestertonin aita, kääntää näkökulman: kannustimia syntyy myös purkamalla, ja säännön tarkoitus on selvitettävä ennen kuin sen poistaa.
Yhdeksän ilmiötä
Miten nämä liittyvät toisiinsa
- Kobravaikutus ja kynnysefekti ovat saman virheen kaksi muotoa. Edellinen palkitsee todisteesta, jälkimmäinen rajasta. Pikavippien korkokatto oli molempia: 2 000 euron raja ohjasi lainat rajan yli, ja tuloksena oli suurempia ja kalliimpia lainoja.
- Kannustinloukku on kynnysefekti, joka on venytetty pitkäksi. Jyrkän rajan sijaan tulot leikkautuvat monesta tuesta yhtä aikaa, mutta lopputulos on sama: lisätyö ei kannata.
- Moraalikato ja riskikompensaatio eroavat siinä, kuka maksaa. Moraalikadossa riskin maksaa joku muu. Riskikompensaatiossa ihminen kuluttaa itse saamansa turvan.
- Jevonsin paradoksi ja yhteismaan tragedia ruokkivat toisiaan. Kun yhteisen resurssin käyttö tehostuu ja halpenee, ottajia ja ottamista tulee lisää.
- Kiellon rautainen laki ja Chestertonin aita ovat sääntelyn kaksi päätä. Toinen kertoo, mitä kielto tekee markkinoille, toinen sen, mitä tapahtuu, kun aita puretaan selvittämättä, mitä se piti loitolla.
- Kategorian sukulainen on Goodhartin laki. Siinä mittari irtoaa tavoitteesta. Tämän kategorian ilmiöissä kannustin kääntää käytöksen suunnan.
Mitä näistä seuraa lukijalle
- Kysy jokaisesta uudesta säännöstä, miten siitä voisi hyötyä pahentamalla ongelmaa. Jos vastaus löytyy helposti, joku löytää sen myös käytännössä.
- Katso rajoja. Jokainen ”alle”- tai ”vähintään”-raja kasaa toimintaa jommallekummalle puolelleen.
- Kysy, kuka maksaa, jos asia menee pieleen. Jos maksaja ja päättäjä ovat eri tahoja, riskiä otetaan enemmän kuin kumpikaan ottaisi yksin.
- Selvitä ennen kuin purat. Turhalta näyttävä sääntö voi olla turha. Se voi myös toimia niin hyvin, ettei ongelmaa enää näe.