Moraalikato — kun joku muu maksaa riskin
Moraalikato (engl. moral hazard) tarkoittaa, että ihminen tai organisaatio ottaa enemmän riskiä, kun joku muu kantaa tappiot. Nimi on harhaanjohtava, koska kyse ei ole huonosta moraalista vaan kannustimesta. Vakuutettu auto pysäköidään huolettomammin, ja pankki, joka luottaa valtion pelastavan sen, lainaa rohkeammin.
Miten moraalikato syntyy?
Moraalikato syntyy, kun riskin ottaja ja riskin maksaja ovat eri tahoja eikä maksaja näe, mitä ottaja tekee. Vakuutus, takaus ja pelastuslupaus ovat hyödyllisiä, mutta jokainen niistä siirtää osan seurauksista pois päättäjältä. Siksi niihin liitetään omavastuu, valvonta tai ehtoja.
Dokumentoituja tapauksia:
- Säästöpankit ja pankkikriisi (Suomi, 1990-luku): Kun rahoitusmarkkinat vapautettiin 1980-luvulla, luotonantoaan kasvattivat aggressiivisimmin SKOP ja suuret säästöpankit. Kriisissä ne joutuivat suurimpiin vaikeuksiin, ja käytännössä koko pysyvä pankkituki meni säästöpankkiryhmälle. Tukeen kului lopulta summa, joka vastasi noin kymmentä prosenttia lamanaikaisesta kokonaistuotannosta (Kiander, VATT 2001). Vihriälän (1997) mukaan vääristyneet kannustimet selittävät kokonaan sen, että säästöpankkien luotonanto kasvoi 1980-luvun lopulla muita pankkeja nopeammin.
- Hyvinvointialueiden lisärahoitus (Suomi, 2023–): Hyvinvointialue ei voi mennä konkurssiin, ja rahoituslain 11 §:n mukaan valtio voi myöntää lisärahoitusta, jos rahat eivät riitä välttämättömiin palveluihin. Alue, joka tietää valtion tulevan apuun, voi lykätä kipeitä säästöjä. Laki varautuu tähän: vuoden 2024 muutoksen jälkeen jo yksi lisärahoituspäätös voi käynnistää arviointimenettelyn, jossa valtio puuttuu alueen talouteen. Syyskuussa 2024 ministeriöt hylkäsivät Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 74 miljoonan euron hakemukset sekä vuodelle 2024 että 2025.
- IT-projekti, joka luovutetaan ylläpidolle: Ohjelmistoprojektissa moraalikato syntyy, kun koodin kirjoittaja ei joudu ylläpitämään sitä. Projekti päättyy, tiimi siirtyy eteenpäin, ja oikotiet eli tekninen velka jäävät ylläpidon maksettaviksi. Amazonin teknologiajohtaja Werner Vogels kuvasi vuonna 2006 ACM Queue -lehden haastattelussa yhtiön vastalääkkeen: you build it, you run it. Kehittäjätiimi vastaa palvelustaan myös tuotannossa, yöllisiä vikahälytyksiä myöten. Se on omavastuuta ohjelmistokehityksessä.
Samassa kriisissä näkyi myös, miten moraalikatoa voi rajata. Muut pankit saivat valtiolta pääomatukea lainana ja maksoivat sen kriisin jälkeen takaisin, joten niistä ei jäänyt valtiolle pysyviä kustannuksia. Tuki, joka on maksettava takaisin, ei houkuttele riskiin samalla tavalla kuin tuki, jota ei tarvitse maksaa.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Testikysymys kuuluu: kuka maksaa, jos tämä menee pieleen, ja onko hän sama, joka päättää? Jos ei ole, kysy, mikä estää päättäjää ottamasta liikaa riskiä. Vastakeinot ovat vanhoja ja toimivia: omavastuu, jolloin päättäjä maksaa osan itse; valvonta ja ehdot, jolloin riskin kantaja näkee, mitä tapahtuu; ja tuki lainana eikä lahjana. Kun pelastus on väistämätön, kohdista se niin, että se suojaa tallettajia ja asiakkaita mutta ei osakkeenomistajia eikä johtoa. Muuten seuraava johto oppii, että riski kannattaa.- Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset — Jaakko Kiander, VATT-julkaisuja 27:5 (2001)
- Kiander: Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset (VATT, 2001)
- Valtiovarainministeriö: Hyvinvointialueen arviointimenettely
- STT Info: Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle ei myönnetä lisärahoitusta (20.9.2024)
- AWS-blogi: Werner Vogelsin ACM Queue -haastattelu (2006, englanniksi)
- Wikipedia: Moral hazard (englanniksi)