← Kaikki ilmiöt ›Kannustimet ja sivuvaikutukset
Ilmiö 173

Yhteismaan tragedia — kun kaikkien on ei-kenenkään

Yhteismaan tragedia (engl. tragedy of the commons) kuvaa tilannetta, jossa yhteistä resurssia käyttävät monet ja jokaisen kannattaa ottaa siitä hieman lisää. Hyöty tulee kokonaan ottajalle, mutta haitta jakautuu kaikille. Biologi Garrett Hardin teki ajatuksen tunnetuksi vuonna 1968 esimerkillä yhteislaitumesta, jolle jokainen paimen tuo vielä yhden lehmän, kunnes laidun on syöty paljaaksi.

Onko yhteismaan tragedia väistämätön?

Ei ole. Elinor Ostrom sai vuonna 2009 taloustieteen Nobelin osoitettuaan, että yhteisöt ovat hoitaneet yhteisiä kalavesiä, laitumia ja kastelujärjestelmiä onnistuneesti vuosisatojen ajan. Ne onnistuvat, kun käyttäjät tuntevat toisensa, tekevät säännöt itse ja valvovat niitä. Tragedia syntyy, kun nämä puuttuvat: käyttäjiä on paljon, he eivät tunne toisiaan, eikä ottamista näe.

Dokumentoituja tapauksia:

  • Kuntaliitokset (Suomi, 2000-luku): Liitospäätöksen ja varsinaisen liitoksen välillä kunta päätti vielä itse rahoistaan, mutta sen velat siirtyivät yhteisen kunnan maksettaviksi. Saarimaa ja Tukiainen (2015) havaitsivat, että mitä pienempi osa laskusta jäi kunnan omille asukkaille, sitä enemmän kunta lisäsi velkaa asukasta kohden ja käytti kassavarojaan ennen liitosta. Rahat menivät pääosin investointeihin ja käyttömenoihin.
  • Osakaskunnat (Suomi): Suomen jakamattomia vesialueita hallinnoivat osakaskunnat yhteisaluelain nojalla. Muuhun kuin onkimiseen, pilkkimiseen ja viehekalastukseen tarvitaan osakaskunnan lupa. Rakenne on juuri sitä, mitä Ostrom kuvasi: omistajat tunnetaan, säännöt tehdään paikallisesti ja luvista päättää yhteisö.

Tunnistaminen ja vastakeinot:

Testikysymys kuuluu: hyötyykö yksittäinen käyttäjä ottaessaan lisää, vaikka kaikki yhteensä häviävät? Jos hyötyy, tarvitaan sääntö, koska pelkkä vetoaminen ei kestä. Ostromin havaintojen mukaan toimivissa yhteisöissä on rajattu, ketkä resurssia käyttävät, käyttäjät tekevät säännöt ja valvovat niitä itse, ottaminen näkyy, ja seuraukset on porrastettu niin, että ensimmäinen rike maksaa vähän ja toistuva paljon. Kuntaliitosten kaltaisessa siirtymävaiheessa auttaisi, jos suuret talouspäätökset vaatisivat jo ennen liitosta tulevien kumppaneiden hyväksynnän.
Lue lisää
Kirjoja ja tutkimuksia
  • The Tragedy of the Commons — Garrett Hardin, Science (1968)
  • Governing the Commons — Elinor Ostrom (1990)