← Kaikki ilmiöt ›Byrokratia ja organisaatio
Ilmiö 38

Goodhartin laki — mittari syö tavoitteen

Kirjoittanut · Päivitetty 13.7.2026

"Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari." Taloustieteilijä Charles Goodhart muotoili periaatteen rahapolitiikan yhteydessä 1975, mutta se kuvaa ilmiötä joka toistuu kaikissa instituutioissa joissa suoritusta mitataan ja palkitaan.

flowchart TD A["Tavoite:\nparantaa X:ää"] --> B["Mittari M\nkuvaa X:ää hyvin"] B --> C["M:stä tulee\nvirallinen tavoite"] C --> D["Organisaatio optimoi\nM:ää, ei X:ää"] D --> E["M paranee —\nX ei parane"] E --> F["'Mittarit kunnossa'"] style D fill:#fff3cd,stroke:#f39c12 style E fill:#fdf0f0,stroke:#c0392b style F fill:#fdf0f0,stroke:#c0392b

Goodhartin laki: optimointi kohdistuu mittariin, ei mittarin takana olevaan ilmiöön.

Dokumentoituja tapauksia:

Laki ei tarkoita, että mittaaminen on turhaa — se tarkoittaa, että yksittäinen mittari ei koskaan kuvaa koko tavoitetta. Mitä enemmän päätöksiä tehdään yhden mittarin perusteella, sitä enemmän resursseja ohjautuu sen optimointiin todellisen tavoitteen kustannuksella.

Tunnistaminen ja vastakeinot:

Testikysymys kuuluu: mitä tämä mittari ei mittaa? Jos toimijalla on kannustin parantaa mittaria eikä mitattavaa ilmiötä, laki on jo käynnissä. Vastakeinot: käytä mittariparia, jossa määrämittarin rinnalla on laatumittari (käsitellyt tapaukset + asiakastyytyväisyys, ei kumpaakaan yksin); tee säännöllinen laadullinen pistokoe — katso muutama tapaus mittarin takaa ja tarkista, kertooko luku sitä mitä väittää; vaihda tai kalibroi mittarit määräajoin, sillä jokainen mittari kuluu optimoinnin kohteena; ja pidä tavoite ja mittari erillään myös kielessä — palkitse tavoitteen edistymisestä, älä mittarilukemasta.
Lue lisää
Kirjoja
  • The Tyranny of Metrics — Jerry Z. Muller (2018)
  • Seeing Like a State — James C. Scott (1998)
Verkossa