← Kaikki ilmiöt ›Vallan rakenteet
Ilmiö 8

Vaalilupauksen hinnoittelu — luvun laskee se, joka lupaa

Kirjoittanut · Päivitetty 14.8.2026

Vaalilupauksen hinnoittelu (englanniksi policy costing tai election costing) tarkoittaa riippumatonta laskelmaa siitä, mitä luvattu toimenpide maksaa. Suomessa sellaista ei tehdä järjestelmällisesti: puolue esittää oman lukunsa, eikä sitä vastaan ole toista lukua. Siksi hinta ei ole ennuste vaan kampanja-aineistoa.

flowchart TD A["Lupaus esitetään\nkampanjassa"] --> B["Hinnan laskee\nlupaaja itse"] B --> C["Aikajänne, brutto/netto ja\ndynaamiset vaikutukset valitaan"] C --> D["Luku jää ainoaksi luvuksi —\nvertailukohtaa ei ole"] D --> E["Vaalikauden lopussa\nmitataan jotain muuta"] style D fill:#fdf0f0,stroke:#c0392b

Ilman toista laskelmaa ensimmäinen luku on lopullinen luku.

Valinnanvaraa on kolmessa kohdassa, eikä yksikään niistä ole valehtelua. Aikajänne: sama toimenpide maksaa vuositasolla neljäsosan siitä, mitä se maksaa vaalikaudessa. Brutto vai netto: kustannuksesta voidaan vähentää arvioidut takaisinvirtaukset, jolloin luku pienenee ilman että mikään muuttuu. Dynaamiset vaikutukset: käyttäytymismuutokset lasketaan mukaan silloin kun ne auttavat ja jätetään pois silloin kun eivät.

Muualla ongelma on ratkaistu laitoksella. Alankomaissa analyysilaitos CPB on laskenut puolueiden vaaliohjelmat läpi samalla menetelmällä vuodesta 1986, ja Australiassa parlamentin budjettitoimisto hinnoittelee vaalilupaukset. Suomessa valtiovarainministeriö julkaisee ennen vaaleja virkamiesarvion julkisen talouden tilasta — mutta arvio koskee lähtötilannetta, ei kenenkään lupauksia.

Ero suurhankkeeseen on olennainen: hankkeen kustannusarvio joutuu edes muodollisesti portille, jossa joku katsoo sitä. Vaalilupauksella ei ole porttia lainkaan.

Ero läheisiin käsitteisiin:

Erona strategiseen aliarviointiin on portti: siellä optimistisin luku voittaa vertailun, tässä vertailua ei ole. Maalitolppien siirtäminen tulee myöhemmin — kun lupausta ei voi mitata alkuperäisellä luvulla, mitataan jollain muulla. Päätösperäinen todistelu on saman asian hallintoversio.

Tunnistaminen ja vastakeinot:

  • Kysy aikajänne ensin: onko luku vuodessa vai vaalikaudessa? Ilman sitä mikään summa ei tarkoita mitään.
  • Kysy, onko luku brutto vai netto — ja jos netto, mitä siitä on vähennetty ja millä oletuksella.
  • Kysy kuka laskelman teki. Puolueen oma, ministeriön, tutkimuslaitoksen ja etujärjestön laskelma eivät ole sama asia.
  • Erota mitä maksaa ja mistä otetaan: lupaus ilman rahoituslähdettä on puolikas lupaus.
  • Vertaa saman puolueen edellisten vaalien lupauksia toteutuneeseen. Sarja kertoo enemmän kuin yksittäinen luku.
  • Älä tulkitse hinnoittelemattomuutta valheeksi — se on rakenteen puute, ei yksittäisen ehdokkaan vika.
Lue lisää
Raportteja
  • Keuzes in Kaart — CPB:n vaaliohjelmalaskelmat, Alankomaat (vuodesta 1986)
  • Election commitments report — Parliamentary Budget Office, Australia
Verkossa