Vaalilupauksen hinnoittelu (englanniksi policy costing tai election costing) tarkoittaa riippumatonta laskelmaa siitä, mitä luvattu toimenpide maksaa. Suomessa sellaista ei tehdä järjestelmällisesti: puolue esittää oman lukunsa, eikä sitä vastaan ole toista lukua. Siksi hinta ei ole ennuste vaan kampanja-aineistoa.
Ilman toista laskelmaa ensimmäinen luku on lopullinen luku.
Valinnanvaraa on kolmessa kohdassa, eikä yksikään niistä ole valehtelua. Aikajänne: sama toimenpide maksaa vuositasolla neljäsosan siitä, mitä se maksaa vaalikaudessa. Brutto vai netto: kustannuksesta voidaan vähentää arvioidut takaisinvirtaukset, jolloin luku pienenee ilman että mikään muuttuu. Dynaamiset vaikutukset: käyttäytymismuutokset lasketaan mukaan silloin kun ne auttavat ja jätetään pois silloin kun eivät.
Muualla ongelma on ratkaistu laitoksella. Alankomaissa analyysilaitos CPB on laskenut puolueiden vaaliohjelmat läpi samalla menetelmällä vuodesta 1986, ja Australiassa parlamentin budjettitoimisto hinnoittelee vaalilupaukset. Suomessa valtiovarainministeriö julkaisee ennen vaaleja virkamiesarvion julkisen talouden tilasta — mutta arvio koskee lähtötilannetta, ei kenenkään lupauksia.
Ero suurhankkeeseen on olennainen: hankkeen kustannusarvio joutuu edes muodollisesti portille, jossa joku katsoo sitä. Vaalilupauksella ei ole porttia lainkaan.