BKT-harha — Irlannin paradoksi
Bruttokansantuote (BKT) on maailman käytetyin taloudellisen hyvinvoinnin mittari. Se mittaa kaiken maassa tuotetun tavaran ja palvelun arvon — mutta ei sitä, kenen taskuihin tuotettu arvo päätyy. Irlanti on tästä oppikirjaesimerkki.
Mitä BKT mittaa — ja mitä se jättää mittaamatta?
BKT mittaa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palveluiden markkina-arvon. Se laskee mukaan kaiken, mistä maksetaan — myös öljyvahingon siivouksen ja sairaanhoidon. Ulkopuolelle jäävät kotityö, vapaaehtoistyö, luonnonvarojen kuluminen ja tulonjako.
Mitä tapahtui Irlannissa?
Irlannin BKT kasvoi vuosien 2012–2022 välillä yli kaksinkertaiseksi. Vuonna 2015 BKT hyppäsi yhdessä vuodessa 26 % — luku, jota ekonomisti Paul Krugman kutsui nimellä leprechaun economics (leprekaunitaloustiede).
Kasvun syy ei ollut irlantilaisten tuottavuuden nousu. Syy oli, että suuret monikansalliset yhtiöt — Apple, Google, Meta ja muut — siirsivät immateriaalioikeuksiaan (patentit, tavaramerkit, ohjelmistokoodit) kirjanpidollisesti Irlantiin matalan yhteisöveron takia. Kun Apple kirjaa iPhone-patenttien tuoton Irlannin kautta, se nostaa Irlannin BKT:tä — vaikka irlantilaiset eivät siitä juuri mitään hyötyisi.
BKT kasvaa — mutta kasvu hyödyttää ensisijaisesti monikansallisten yritysten osakkeenomistajia, ei irlantilaisia palkansaajia.
Luku ei valehtele — mutta harhauttaa:
Irlannin BKT per asukas on paperilla noin 100 000 dollaria, yksi maailman korkeimmista. Mutta irlantilaisten kotitalouksien todellinen käytettävissä oleva tulo on huomattavasti pienempi. Irlannin virallinen tilastolaitos on itsekin todennut BKT:n olevan liian harhaanjohtava mittari oman maansa tarpeisiin.Irlanti keksi oman mittarin
Irlanti on yksi harvoista maista, joka on virallisesti myöntänyt BKT:n olevan liian harhaanjohtava oman taloutensa kuvaamiseen. Vuodesta 2017 lähtien Irlanti on julkaissut muokattua bruttokansantuloa (GNI*, modified gross national income), joka poistaa monikansallisten yritysten kirjanpidolliset vaikutukset.
GNI* on noin 40–45 % Irlannin BKT:tä pienempi. Se kuvaa paremmin irlantilaisten kotitalouksien ja kotimaisten yritysten todellista taloudellista tilannetta.
Sama ilmiö muualla:
Luxemburgin BKT per asukas on maailman korkein — mutta noin 45 % maan BKT:stä tuottavat ulkomaalaiset rajan yli pendelöivät työntekijät, jotka eivät laske Luxemburgin väestöön. Singaporessa ja Sveitsissä tilanne on samansuuntainen: rahoitussektori kasvattaa BKT:tä tavalla, joka ei suoraan heijasta tavallisten asukkaiden elintasoa.Tunnistaminen ja vastakeinot:
Kun poliitikko kertoo BKT:n kasvaneen X prosenttia, se ei kerro mitään siitä, paraniko tavallisten ihmisten elintaso. Oleellisempaa on katsoa mediaanipalkan ostovoima, asumisen hintakehitys suhteessa palkkoihin ja julkisten palvelujen taso — luvut, joita ei yleensä mainita samassa lauseessa BKT-kasvun kanssa.- GDP: A Brief but Affectionate History — Diane Coyle (2014)
- Mismeasuring Our Lives — Stiglitz, Sen & Fitoussi (2010)
- Doughnut Economics — Kate Raworth (2017)