Päätösperäinen todistelu — selvitys tilataan vastaus valmiina
Tietoon perustuva päätöksenteko kääntyy ympäri: ensin tehdään päätös, sitten tilataan selvitys, joka tukee sitä. Englanniksi ilmiöllä on osuva nimi — policy-based evidence making, evidence-based policyn irvikuva.
Silmukka ei pääty vastaukseen vaan oikeaan vastaukseen — siksi se päättyy aina.
Termi vakiintui Britanniassa, kun parlamentin tiede- ja teknologiavaliokunta käytti sitä vuoden 2006 raportissaan tieteellisestä neuvonannosta. Kyse ei ole valehtelusta. Kyse on siitä, että kysymyksenasettelu, rajaus ja mittari valitaan niin, että vastaus on käytännössä tiedossa ennen kuin selvitys alkaa.
Tunnusmerkit:
- Toimeksianto rajaa pois juuri sen vaihtoehdon, joka olisi kiinnostavin.
- Vertailukohta on valittu jälkikäteen, ei etukäteen.
- Kun tulos ei kelpaa, tilataan toinen selvitys — ensimmäistä ei kumota, se vain unohtuu.
- Onnistumisen mittari vaihtuu hankkeen aikana siihen, mikä on jo toteutunut.
Apotti-potilastietojärjestelmän luvattiin nostavan tuottavuutta noin 25 prosentilla. Kun se ei toteutunut, keskustelu siirtyi käyttöönoton laajuuteen ja käyttäjämääriin — lukuihin, jotka ovat kiistatta toteutuneet. Alkuperäistä lupausta ei kumottu missään vaiheessa; se vain lakkasi esiintymästä aineistossa. Kustannusarvio oli hankkeen alkaessa 575 miljoonaa euroa kymmenelle vuodelle ja tarkentui 804,5 miljoonaan.
Tämä on maalitolppien siirtämisen institutionaalinen versio: kun onnistumisen määritelmä laaditaan jälkikäteen, hanke on määritelmällisesti onnistunut.