← Kaikki ilmiöt
Pareto-periaate, tuttavallisemmin 80/20-sääntö, väittää että suurin osa seurauksista syntyy pienestä osasta syitä: 20 % asiakkaista tuo 80 % liikevaihdosta, 20 % koodista aiheuttaa 80 % virheistä, 20 % työtehtävistä tuottaa 80 % arvosta. Italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto huomasi 1896 tutkiessaan Italian maanomistusta, että noin 80 % maasta oli noin 20 %:n väestöstä hallussa — ja sama epäsuhta toistui muissakin maissa ja muissa aineistoissa, joita hän tarkasteli.
Luvut 80 ja 20 eivät ole tarkka mittaustulos vaan nyrkkisääntö äärimmäisen epätasaiselle jakaumalle — tilastotieteessä tätä kutsutaan valtalaiksi (power law): harvat tapaukset selittävät suurimman osan kokonaismäärästä, ja loput jakautuvat pitkälle "hännälle" pieninä osuuksina. Sama muoto toistuu kaupunkien koossa, kirjan sanojen esiintymistiheydessä ja — kuten seuraava ilmiö tällä sivustolla näyttää — siinä, ketkä verkossa ylipäätään avaavat suunsa: ks. 1 %:n sääntö, jossa sama epätasaisuus viedään äärimmilleen.
Yritysmaailmassa periaatteen popularisoi liikkeenjohdon konsultti Joseph M. Juran 1940-luvulla nimellä "vital few and trivial many" — harvat elintärkeät ja monet vähäpätöiset. Laatujohtamisessa ajatus oli mullistava: sen sijaan että virheitä metsästettäisiin tasaisesti kaikkialta, kannattaa etsiä se pieni syiden joukko, joka selittää suurimman osan viasta, ja korjata ensin ne. Sama logiikka pätee ajankäytössä (harvat tehtävät tuottavat suurimman osan tuloksista), asiakaspalvelussa (harvat valittajat aiheuttavat suurimman osan yhteydenotoista) ja ohjelmistokehityksessä (harva osa koodista aiheuttaa suurimman osan kaatumisista).