← Kaikki ilmiöt ›Byrokratia ja organisaatio
Ilmiö 48

Parkinsonin laki — työ laajenee täyttämään sille varatun ajan

Kirjoittanut · Päivitetty 10.7.2026

"Työ laajenee täyttämään sille varatun ajan." Brittiläinen merihistorioitsija Cyril Northcote Parkinson julkaisi lauseen nimettömässä esseessä The Economist -lehdessä vuonna 1955 ja laajensi sen kirjaksi Parkinson's Law: The Pursuit of Progress (1958). Kyse ei ollut vitsistä, vaikka sävy oli satiirinen: Parkinson esitti väitteensä tueksi lukuja, ja luvut olivat hänen puolellaan.

Parkinsonin todistusaineisto — Britannian laivasto 1914 → 1928: Laivasto kutistui, sitä hallinnoiva byrokratia kasvoi. Parkinson laski hallintohenkilöstön kasvavan 5,17–6,56 % vuodessa riippumatta siitä, kuinka paljon työtä — jos ollenkaan — oli tehtävänä.
flowchart TD A["Virkamiehellä on\nliikaa työtä"] --> B["Ei palkkaa kilpailijaa\n— palkkaa kaksi alaista"] B --> C["Alaiset tarvitsevat\nohjausta ja valvontaa"] C --> D["Alaiset teettävät\ntyötä toisillaan"] D --> E["Kaikilla on kiire"] E --> A style E fill:#fdf0f0,stroke:#c0392b

Parkinsonin kaksi kasvumoottoria: virkamies haluaa alaisia eikä kilpailijoita, ja virkamiehet teettävät työtä toisillaan.

Kasvu ei siis vaadi työn lisääntymistä. Se vaatii vain sen, että ylikuormittunut virkamies ratkaisee ongelmansa palkkaamalla kaksi alaista yhden sijaan — sillä yksi alainen voisi joskus korvata hänet, kaksi pitää toisiaan silmällä. Alaiset tarvitsevat ohjausta, ja ohjaus on työtä. He tuottavat toisilleen tarkistettavia asiakirjoja, ja tarkistaminen on työtä. Lopulta kaikilla on aidosti kiire, eikä kukaan valehtele sanoessaan niin.

Aikaversio arjessa: Kahden tunnin kokous täyttyy kahdella tunnilla asiaa. Viikon määräaika tuottaa viikon työtä. Sama raportti syntyy kolmessa päivässä tai kolmessa viikossa, ja kolmen viikon versio on harvoin kolme kertaa parempi. Syy ei ole laiskuus: väljä aikataulu sallii täydellisyyden tavoittelun, uudelleenmuotoilun ja triviaalin hiomisen — eikä mikään pakota priorisoimaan, ennen kuin määräaika alkaa painaa.

Parkinson kirjoitti samassa kirjassa myös triviaalisuuden laista, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä bikeshedding: komitea käyttää kaksi ja puoli minuuttia ydinvoimalan hyväksymiseen ja tunnin polkupyörävajan väristä kiistelyyn, koska vain jälkimmäisestä kaikilla on mielipide. Aika-arvioiden puolella Parkinsonin lain vastinpari on Hofstadterin laki: työ vie aina odotettua kauemmin, silloinkin kun otat Hofstadterin lain huomioon. Molempien seuraukset näkyvät rituaalisessa raportoinnissa ja scope creepissä.

Vastakeino: Aikaraja ei ole arvio. Anna tehtävälle tiukempi aika kuin uskot tarvitsevasi, ja pura sitten julki: mitä jäi tekemättä? Jos vastaus on "ei mitään olennaista", aikataulu oli väljä. Kokouksissa sama koe on ilmainen: lyhennä oletuskesto tunnista kahteenkymmeneenviiteen minuuttiin ja katso, mikä katoaa. Useimmiten katoaa se, mitä ei olisi tarvinnut sanoa.
Lue lisää
Kirjoja
  • Parkinson's Law: The Pursuit of Progress — C. Northcote Parkinson (1958)
Verkossa