← Kaikki ilmiöt
1 %:n sääntö (englanniksi 1% rule tai 90-9-1 rule) kuvaa sitä, miten osallistuminen verkkoyhteisöissä jakautuu äärimmäisen epätasaisesti: noin 90 % käyttäjistä lurkkaa — lukee ja selaa koskaan reagoimatta — noin 9 % osallistuu silloin tällöin (tykkäys, jako, satunnainen kommentti), ja vain noin 1 % tuottaa valtaosan varsinaisesta sisällöstä ja kommenteista. Käyttäjäkokemustutkija Jakob Nielsen nimesi ja popularisoi havainnon 2006, mutta ilmiö oli tunnettu jo 1990-luvun keskustelupalstoilta ja postituslistoilta.
Lurkkaajien, satunnaisosallistujien ja aktiivisen ytimen suhteelliset osuudet — pylvään korkeus kuvaa ryhmän kokoa, ei sen tuottamaa sisältöä.
Mekanismi ei vaadi kenenkään pahantahtoisuutta. Sisällön tuottaminen — kommentin kirjoittaminen, artikkelin editointi, videon lataaminen — vaatii aina enemmän vaivaa ja altistaa enemmän arvostelulle kuin pelkkä lukeminen. Kynnys nousta katsojasta puhujaksi on korkea, ja suurin osa jättää sen ylittämättä. Suosittelualgoritmit vahvistavat vinoumaa entisestään: ne nostavat näkyviin sitä, mihin ihmiset reagoivat, eivätkä lurkkaajat koskaan reagoi mihinkään — joten kommenttiosio, jonka näet, on aina sen 1 %:n tuottama, ei koko yleisön otos.
Sama epäsuhta löytyy melkein jokaisesta avoimesta verkkoyhteisöstä: Wikipedian muokkauksista valtaosan tekee pieni vakiokirjoittajien joukko, suurin osa GitHub-projektien committeista tulee harvalta ydinjoukolta, ja arvostelusivustoilla harva aktiivinen arvostelija tuottaa suurimman osan tähdistä. Se on Pareto-periaatteen ääriversio: siinä missä 80/20 on nyrkkisääntö, verkko-osallistuminen kallistuu usein vieläkin jyrkemmäksi.