Whataboutismi (engl. whataboutism, suomeksi entäs-argumentti) tarkoittaa syytökseen tai kritiikkiin vastaamista vastasyytöksellä: "Entäs te itse?" Itse asiaan ei vastata mitään — keskustelu siirretään arvostelijan tai jonkun kolmannen todellisiin tai väitettyihin virheisiin.
Tekniikka on tu quoque -virhepäätelmän ("sinä myös") teollinen versio, ja sen suurvalta oli Neuvostoliitto. Kun länsi arvosteli vankileirejä, vakiovastaus kuului: "Entä teillä — teillähän lynkataan mustia." Vastaus ei kiistänyt leirien olemassaoloa. Sen ei tarvinnut: riitti, että arvostelijan moraalinen oikeus arvostella saatiin kyseenalaistettua.
Siinä whataboutismin voima onkin. Väitteen kumoaminen on vaikeaa — tarvittaisiin faktoja. Vastasyytös on helppo, ja se toimii, vaikka olisi tosi: kahden asian vääryys ei tee kummastakaan hyväksyttävää. Järjestelmällisesti käytettynä tekniikka tuottaa moraalisen ekvivalenssin: "kaikki valehtelevat, kaikki sortavat — joten mistään ei voi sanoa mitään." Kyynisyys on propagandistille yhtä hyvä voitto kuin usko.
Entäs-argumentti ei kumoa syytöstä — se hukuttaa sen.
Arkikielessä samasta väistöliikkeestä puhutaan usein "Kato, orava!" -temppuna (engl. "Look, a squirrel!"): kun kiusallinen kysymys pitäisi kohdata, huomio siepataan mihin tahansa kiiltävään sivuaiheeseen — meemi on peräisin Up-elokuvan koirasta, joka keskeyttää oman puheensa aina oravan nähdessään. Whataboutismi on oravatempun jalostettu muoto: orava ei ole satunnainen, vaan arvostelijan omat synnit. Siksi väistö näyttää vastaukselta, vaikka ei ole sitä.