← Kaikki ilmiöt
The Blame Game on organisaatio- ja ryhmäkäyttäytymisen ilmiö, jossa epäonnistumisen jälkeen resurssit suunnataan vastuullisen etsimiseen sen sijaan, että analysoitaisiin mitä tapahtui ja miksi. Energia kuluu sormen osoittamiseen. Ongelma ei ratkea — sen omistajuus vain siirtyy hetkeksi jollekin toiselle.
Ilmiö on dokumentoitu laajasti organisaatiopsykologiassa. Amy Edmondsonin tutkimukset psykologisesta turvallisuudesta (1999–) osoittavat, että syyttelykulttuuri on toissijainen ongelma — se on rankaisukulttuurin seuraus. Kun virheiden myöntäminen on vaarallista, rationaalinen reaktio on piilottaa virheet tai osoittaa ne muihin. Yhteisön puolustusmekanismit ovat yksilön rationaalinen vastaus epärationaaliseen ympäristöön.
Syyttelyn kehä: juurisyy jää koskematta, sama virhe toistuu.
Ero DARVO:hon: DARVO on strateginen, tietoinen taktiikka: kiistä, hyökkää, käännä roolit. The Blame Game voi olla täysin tiedostamaton organisaatiorakenne — ei kenenkään tahallinen valinta vaan järjestelmän emergenttiä käyttäytymistä. Syyttely tapahtuu, koska kukaan ei ole rakentanut kulttuuria jossa virheistä opitaan. Tulos on silti sama: DARVO hiljentää yksilön, blame game hiljentää koko organisaation.
Syntipukin mekaniikka: The Blame Gamessa tarvitaan syntipukki — René Girardin (1972) uhrausteorian mukainen rakenne, jossa yhteisön jännite puretaan kohdistamalla se yhteen henkilöön tai ryhmään. Syntipukki ei välttämättä ole todella syyllinen: hänet valitaan siksi, että hänet voidaan uhrata ilman liiallisia kustannuksia yhteisölle. Tämä tarkoittaa usein henkilöitä, joilla on vähiten valtaa tai suojeluverkostoja. Ks. Rautainen laki oligarkiasta: ne joilla on valtaa, suojaavat toisiaan — ne joilla ei ole, kantavat taakan.