Streisand-ilmiö (engl. Streisand effect) tarkoittaa, että yritys piilottaa, poistaa tai sensuroida tietoa kääntyy itseään vastaan ja moninkertaistaa tiedon saaman huomion. Asia, jonka olisi nähnyt kourallinen ihmisiä, päätyy poistoyrityksen ansiosta uutisiin ja miljoonien tietoisuuteen.
Nimi tulee vuodesta 2003. Valokuvaaja Kenneth Adelman kuvasi Kalifornian rannikkoa dokumentoidakseen eroosiota — 12 000 ilmakuvan joukossa oli yksi, jossa näkyi Barbra Streisandin talo. Streisand vaati kuvan poistoa ja 50 miljoonan dollarin korvauksia. Ennen kannetta kuva oli ladattu kuusi kertaa, joista kaksi latausta oli hänen omien asianajajiensa. Kanne uutisoitiin, ja seuraavan kuukauden aikana kuvaa kävi katsomassa yli 400 000 ihmistä. Kanne hylättiin, ja Streisand maksoi vastapuolen oikeuskulut. Termin keksi Techdirt-sivuston Mike Masnick 2005.
Poistoyritys tekee tiedosta uutisen ja kielletystä hedelmästä vastustamattoman.
Ilmiön moottoreita on kolme. Psykologinen reaktanssi: kielto lisää halua — se mitä ei saisi nähdä, on pakko nähdä. Uutisarvo: sisältö itsessään voi olla tylsä, mutta sensuuriyritys on aina tarina, jossa on konna ja uhri. Ja internetin fysiikka: kopiointi on ilmaista ja hetkellistä, joten poisto kilpailee tuhansien peilikopioiden kanssa — verkossa poistaminen muistuttaa veden hakkaamista.
Ilmiö ei kuitenkaan laukea joka kerta: hiljaisia poistoja onnistuu joka päivä, koska kukaan ei huomaa niitä. Streisand-ilmiö syttyy, kun poistoyritys tulee julki ja asetelma on herkullinen — pieni julkaisija vastassa iso raha tai valta. Juuri siksi se on erityisesti vallankäyttäjän riski: mitä suurempi voimaero, sitä parempi tarina.