Se oli vain vitsi — ironia vastuun kiertämisenä
"Se oli vain vitsi" on trollin tavallisin suojakilpi. Kommentti kirjoitetaan niin, että sen voi jälkikäteen lukea kahdella tavalla: vakavana, jos se toimii, ja vitsinä, jos siitä tulee seurauksia. Englanninkielisessä netissä ilmiöllä on puolivakava nimi Schrödinger's douchebag — kommentin luonne ratkeaa vasta, kun yleisön reaktio nähdään.
Miksi ironia on niin hyvä suoja?
Koska kritiikki kääntyy kriitikkoa vastaan. Joka tarttuu "vitsiin", on huumorintajuton; joka ei tartu, antaa sen olla. Whitney Phillips (2015) kuvasi trollikulttuurin lulz-huumoria juuri näin: huvi syntyy siitä, että joku ottaa asian vakavasti.
Tuttuja muotoja:
- "Eikö täällä enää saa edes vitsailla?" — kritiikki kehystetään huumorin kieltämiseksi.
- Meemi: kuvan ja tekstin yhdistelmä, jossa viesti on selvä mutta kukaan ei ole sanonut sitä suoraan.
- Liioittelu: kanta esitetään niin räikeänä, että sen voi aina kiistää parodiana.
Ironiakilpi toimii, koska verkossa vilpitöntä ja parodiaa on usein mahdoton erottaa — tämä on Poen laki. Trolli hyödyntää sitä tahallaan. Sukua on kunhan kysyn: kummassakin viesti välitetään muodossa, josta ei voi joutua vastuuseen.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Katso suuntaa ja ajoitusta. Jos "vitsit" osuvat toistuvasti samaan kohteeseen ja "vitsi"-selitys ilmestyy vasta kritiikin jälkeen, kyse on kilvestä. Älä väittele siitä, oliko se hauska — se on keskustelu, jonka trolli voittaa. Kysy sen sijaan sisällöstä: "Selvä, vitsi. Mitä mieltä olet asiasta tosissasi?" Muista myös, että aito huumori ja satiiri ovat arvokkaita: kilven tunnistaa toistosta, ei yksittäisestä kärkevästä heitosta.- This Is Why We Can't Have Nice Things — Whitney Phillips (2015)