Trollaus — provosointi, jonka palkkio on reaktio
Trollaus (engl. trolling) on tahallista provosointia, jonka tavoite ei ole voittaa keskustelua vaan saada aikaan reaktio. Trolli ei tarvitse olla oikeassa. Hän tarvitsee jonkun, joka suuttuu, kirjoittaa pitkän vastineen tai riitautuu muiden kanssa — ja jokainen niistä on onnistuminen.
Mistä sana trollaus tulee?
Englannin trolling on vetouistelua: syötti vedetään veneen perässä ja katsotaan, mikä tarttuu. Usenet-ryhmissä 1990-luvun alussa sana alkoi tarkoittaa tahallista syöttiviestiä. Suomessa merkitys on sekoittunut tarinoiden peikkoon — osuva mielikuva, mutta ei sanan alkuperä.
Miksi trolli voittaa, vaikka häviää väittelyn?
- Epäsymmetrinen työ: provokaation kirjoittaminen vie sekunnin, sen kumoaminen tunnin. Sama epäsuhta on Brandolinin laissa.
- Yleisö ratkaisee: trolli ei kirjoita vastaajalle vaan kaikille muille. Riita näyttää ulkopuolisesta kahdelta yhtä kiihtyneeltä osapuolelta.
- Alusta palkitsee: suuttumus tuottaa kommentteja, ja kommentit nostavat viestiä syötteessä — sama mekanismi kuin rage baitissa.
Buckelsin, Trapnellin ja Paulhusin (2014) kyselytutkimuksessa itse raportoitu trollaaminen oli yhteydessä erityisesti sadismiin (ks. pimeä tetradi): osalle trolleista toisen ahdistus on itse palkkio. Kaikki trollaus ei silti ole yksilön huvia — samaa tekniikkaa käytetään järjestelmällisesti trollitehtaissa.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Kysy, mitä viestin kirjoittaja voittaisi, jos saisi vastauksen. Jos vastaus on "ei mitään muuta kuin sen, että joku vastasi", kyse on syötistä. Merkkejä ovat liioiteltu varmuus, kohteen valinta suurimman tunnelatauksen mukaan ja se, ettei mikään vastaus kelpaa. Älä väittele trollin kanssa trollin ehdoilla: kirjoita tarvittaessa yksi asiallinen oikaisu muille lukijoille ja jätä jatko väliin. Tarkemmin: älä ruoki trollia — ja milloin se neuvo ei riitä.- This Is Why We Can't Have Nice Things — Whitney Phillips (2015)
- Trolls just want to have fun — Buckels, Trapnell & Paulhus, Personality and Individual Differences (2014)