Motte and bailey — rohkea väite, turvallinen perääntymistie
Motte and bailey on argumentointitaktiikka, jossa samalla nimellä kulkee kaksi väitettä: rohkea ja kiistanalainen sekä vaatimaton ja lähes kiistaton. Rohkeaa käytetään, kun kukaan ei vastusta. Kun joku haastaa, puhuja perääntyy vaatimattomaan ja kysyy loukkaantuneena, eihän kukaan voi olla tästä eri mieltä.
Mistä nimi tulee?
Nimi on keskiaikaisesta linnatyypistä (suom. motte-and-bailey-linna): bailey on viljelty, mutta huonosti puolustettava piha, motte sen keskellä oleva kumpu ja torni, johon vetäydytään hyökkäyksen tullen. Filosofi Nicholas Shackel käytti vertausta vuonna 2005; laajalle sen levitti Scott Alexanderin blogi 2014.
Tornia puolustetaan, mutta pihalla eletään.
Taktiikka on tehokas, koska kriitikko näyttää hyökkäävän itsestäänselvyyttä vastaan. Sen peilikuva on nutpicking, jossa vastapuolen heikoin versio esitetään koko joukon kantana. Mottessa taas oma heikoin kohta piilotetaan vahvimman taakse.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Merkki on se, että väitteen sisältö muuttuu kritiikin mukana mutta nimi pysyy samana. Vastakeino on erottaa versiot ääneen: "Olen samaa mieltä siitä, että hyvinvointi auttaa jaksamaan. Väitätkö myös, että tuote parantaa syövän?" Myönnä torni ja pyydä kantaa pihaan. Jos keskustelija ei suostu sitoutumaan kumpaankaan, se kertoo, kumpaa hän oikeasti ajaa.- The Vacuity of Postmodernist Methodology — Nicholas Shackel, Metaphilosophy (2005)