Verkon estottomuus — miksi ruudun takaa sanotaan enemmän
Verkon estottomuus (engl. online disinhibition effect) tarkoittaa, että ihminen sanoo ruudun takaa asioita, joita ei sanoisi kasvokkain. Psykologi John Suler kuvasi ilmiön vuonna 2004. Hän huomautti, että se toimii kumpaankin suuntaan: sama estojen höltyminen, joka saa jonkun kertomaan vaikeasta asiasta avoimesti, saa toisen kirjoittamaan asioita, joista hän kasvokkain vaikenisi.
Miksi verkossa uskalletaan enemmän?
Kasvokkain puhetta ohjaa jatkuva palaute: ilme, äänensävy ja hiljaisuus kertovat heti, meneekö jokin liian pitkälle. Verkossa tämä palautesilmukka puuttuu. Kirjoittaja ei näe, miltä viesti tuntuu, eikä hänen tarvitse katsoa vastaanottajaa silmiin.
Sulerin tekijöistä tärkeimmät:
- Näkymättömyys: toisen reaktiota ei näe, eikä omaa kasvoa tarvitse näyttää.
- Viive: vastaus tulee myöhemmin tai ei ollenkaan, joten viestin voi "heittää ja lähteä".
- Nimettömyys: teko ei tunnu omalta, kun se ei kulje omalla nimellä.
- Eri maailma: verkko tuntuu peliltä, jonka säännöt eivät koske arkea.
Olennaista on, että useimmat tekijät toimivat myös omalla nimellä. Siksi nimettömyyden kieltäminen ei yksin poista ilmiötä — myrkyllisiä kommentteja kirjoitetaan runsaasti myös omilla kasvoilla. Estottomuus selittää, miksi kuka tahansa voi trollata, ei vain ne, joilla on pimeitä piirteitä.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Itsessään ilmiön huomaa kysymällä: sanoisinko tämän ääneen, jos hän istuisi vastapäätä? Jos et, viesti on kirjoitettu estottomuuden varassa. Kirjoita kiukkuinen vastaus luonnokseksi ja lue se tunnin päästä. Muiden kohdalla ilmiö auttaa suhteuttamaan: raju kommentti kertoo usein enemmän välineestä kuin kirjoittajan todellisesta kannasta — mikä ei tee siitä hyväksyttävää, mutta tekee siitä vähemmän henkilökohtaista.- The Online Disinhibition Effect — John Suler, CyberPsychology & Behavior (2004)