Ilmiö 159
Tone policing — sävystä puhutaan, ettei tarvitse puhua asiasta
Tone policing on taktiikka, jossa viestin sisältöön ei vastata, vaan sen sävystä tehdään pääasia: "Kuuntelisin kyllä, jos osaisit puhua asiallisemmin." Sävy muuttuu ehdoksi, joka on täytettävä ennen kuin asiaa käsitellään — ja joka ei koskaan täyty.
Miksi sävy on niin kätevä kohde?
Sävy on tulkinnanvarainen, joten sen kritiikkiä ei voi kumota. Se myös kääntää asetelman: se, joka otti esiin epäkohdan, joutuu puolustamaan käytöstään, ja se, jota epäkohta koskee, pääsee tuomariksi. Mitä enemmän asia koskee puhujaa itseään, sitä helpommin tunne näkyy — ja sitä helpommin se voidaan ohittaa "tunteiluna".
Tuttuja muotoja:
- "Hyvä pointti, mutta tuolla asenteella et vakuuta ketään."
- "Rauhoitu ensin, sitten voidaan jutella."
- "Tällainen kiihkoilu vain vahingoittaa omaa asiaasi." — tässä muodossa se on lähellä huolitrollausta.
Työpaikalla sama näkyy palautteessa, jossa ongelman esiin nostanut saa kuulla olevansa "negatiivinen". Vastuun kääntämisenä kuvio on sukua DARVOlle.
Tunnistaminen ja vastakeinot:
Katso, palataanko asiaan sävyhuomautuksen jälkeen. Jos ei, huomautus korvasi vastauksen. Vastakeino on erottaa kaksi keskustelua: "Voin sanoa sen rauhallisemmin. Mitä mieltä olet itse asiasta?" Sävy korjataan, ja kysymys jää pöydälle. Rajaus kuuluu mukaan: uhkailu, nimittely ja henkilöön käyvä loukkaaminen ovat aiheellisia syitä puuttua viestiin. Tone policingista on kyse vasta, kun sävystä puhutaan asian sijasta.Lue lisää