Edward Yourdon kuvasi teoksessaan Death March (1997) projektiluokan, jossa kaikki tietävät jo varhain että projekti epäonnistuu — mutta kukaan ei pysty tai uskalla sanoa sitä ääneen. Projekti jatkuu, resurssit kuluvat, ihmisiä palaa loppuun, ja lopputulos on silti huono tai peruutetaan.
Kuolonmarssi eroaa tavallisesta myöhässä olevasta projektista siinä, että epäonnistuminen on strukturaalinen — se on sisäänrakennettu alkuperäisiin reunaehtoihin, ei vain huonoa tuurua. Jatkaminen on rationaalista jokaiselle yksittäiselle toimijalle (ei halua olla se joka "lopetti projektin"), vaikka lopettaminen olisi rationaalista organisaatiolle.