Edward Yourdon kuvasi teoksessaan Death March (1997) projektiluokan, jossa kaikki tietävät jo varhain että projekti epäonnistuu — mutta kukaan ei pysty tai uskalla sanoa sitä ääneen. Projekti jatkuu, resurssit kuluvat, ihmisiä palaa loppuun, ja lopputulos on silti huono tai peruutetaan.
Kuolonmarssin kierre: paine ja vaikeneminen ruokkivat toisiaan — mitä pahemmin aikataulu pettää, sitä kalliimpaa ongelmasta on puhua ääneen.
Kuolonmarssi eroaa tavallisesta myöhässä olevasta projektista siinä, että epäonnistuminen on strukturaalinen — se on sisäänrakennettu alkuperäisiin reunaehtoihin, ei vain huonoa tuurua. Jatkaminen on rationaalista jokaiselle yksittäiselle toimijalle (ei halua olla se joka "lopetti projektin"), vaikka lopettaminen olisi rationaalista organisaatiolle.