Douglas Hofstadter muotoili rekursiivisen totuuden teoksessaan Gödel, Escher, Bach (1979): "Kaikki kestää aina odotettua kauemmin — jopa kun otat Hofstadterin lain huomioon." Projektiarviot ovat systemaattisesti liian optimistisia, eikä tämä korjaudu edes kun tietää sen.
Hofstadterin laki on rekursiivinen: koska sama vinouma vaikuttaa myös puskuriin, puskuri on aina liian pieni.
Ilmiö kytkeytyy Kahnemanin ja Tverskyn suunnitteluharhaukseen (planning fallacy): ihmiset arvioivat omaa projektiaan sisältä käsin — parhaiden skenaarioiden mukaan — eivätkä ulkoa käsin vertaamalla vastaaviin aiempiin projekteihin. Rakennusprojekti arvioidaan sen mukaan miten tämä projekti sujuu, ei sen mukaan miten vastaavat projektit yleensä sujuvat.
Arkiesimerkki: kylpyhuoneremontin urakoitsija arvioi kolme viikkoa, ja tilaaja varaa varmuuden vuoksi neljä. Purkuvaiheessa paljastuu vesivaurio, laattatoimitus myöhästyy ja LVI-asentajan aikataulu siirtyy — remontti valmistuu seitsemännellä viikolla. Sama toistuu it-projekteissa: kolmen kuukauden migraatioarvio venyy puoleen vuoteen, vaikka arvioon "lisättiin jo puskuria". Puskuri ei auttanut, koska se mitoitettiin saman sisäisen optimismin varassa kuin itse arvio — juuri tämä on lain rekursiivinen ydin.