Kuollut kissa -strategia — skandaali pöydälle
Kuollut kissa -strategia (engl. dead cat strategy) tarkoittaa shokeeraavan, usein itsekin kiusallisen puheenaiheen heittämistä julkisuuteen, jotta media ja yleisö unohtavat aiheen, joka olisi heittäjälle todella vahingollinen. Kohu toimii savuverhona: siitä puhutaan, koska siitä on pakko puhua — ja juuri se on tarkoitus.
Nimi yhdistetään australialaiseen vaalistrategi Lynton Crosbyyn, ja sen teki kuuluisaksi Boris Johnson vuoden 2013 kolumnissaan: jos lyöt illallispöytään kuolleen kissan, seurue järkyttyy ja suuttuu — mutta ennen kaikkea kaikki puhuvat kuolleesta kissasta, eikä kukaan enää siitä aiheesta, joka oli sinulle tuhoisa. Olennaista on, ettei kissan tarvitse olla heittäjälleen edullinen. Riittää, että se vie kaiken hapen.
Huomio on nollasummapeli: kissa ei voita väittelyä — se varastaa näyttämön.
Strategia toimii, koska huomio on nollasummapeli. Uutissykli ja somesyöte nostavat tuoreen ja tunteita herättävän, ja skandaali voittaa hitaan asiakysymyksen aina. Siksi poliitikon "käsittämätön möläytys" voi olla laskettu siirto: raivo möläytyksestä on halvempaa kuin keskustelu leikkauslistasta, tuomiosta tai tutkinnasta. Ero lähikäsitteisiin: whataboutismi on puolustava vastasyytös samassa keskustelussa — kuollut kissa on ennakoiva aiheenvaihto koko julkisuudessa. Ja siinä missä sensuuri yrittää pienentää huomiota (ja epäonnistuu usein Streisand-ilmiöön), kissa tekee päinvastoin: se tuottaa huomiota tarkoituksella, väärään paikkaan.
Kissan tuntomerkit:
- Ajoitus: kohu ilmestyy juuri, kun hankala uutinen julkaistaan — budjetti, oikeudenkäynti, tutkintaraportti, huono talousdata.
- Heittäjä ei kärsi: kohun "uhri" porskuttaa tyytyväisenä ja pitää aihetta itse esillä.
- Sisällöttömyys: kohu ei johda päätöksiin eikä jatkotoimiin — se katoaa viikossa jälkiä jättämättä.
- Toistuvuus: sama toimija tuottaa kohun hankalina hetkinä kerta toisensa jälkeen. Yksittäinen möläytys voi olla vain möläytys — kissa tunnistetaan ajoituksen kuviosta.