← Kaikki ilmiöt ›Media ja julkisuus
Ilmiö 123

Huonojen uutisten hautaaminen — hyvä päivä julkaista ikävä asia

Kirjoittanut · Päivitetty 5.8.2026

Huonojen uutisten hautaaminen (englanniksi burying bad news) tarkoittaa ikävän tiedon julkaisemista hetkellä, jolloin sillä on pienin mahdollisuus tulla huomatuksi. Ilmiön nimesi brittiläinen erityisavustaja Jo Moore, joka lähetti 11. syyskuuta 2001 sähköpostin: nyt on erittäin hyvä päivä haudata mitä tahansa, mitä haluamme haudata. Viestin vuotaminen maksoi hänen työpaikkansa — mutta kuvasi tarkasti vakiintuneen käytännön.

flowchart TD A["Ikävä päätös tai\ntutkimustulos valmiina"] --> B{"Milloin julkaistaan?"} B --> C["Perjantai klo 16.45,\njuhlapyhän aatto"] B --> D["Samana päivänä kun\nsuuri uutinen täyttää tilan"] C --> E["Muodollisesti julkinen,\nkäytännössä huomaamaton"] D --> E style E fill:#fdf0f0,stroke:#c0392b

Mitään ei salata — julkisuusvelvoite täyttyy, mutta huomioarvo lähestyy nollaa.

Ajoitus toimii, koska uutisvirran kapasiteetti on rajallinen ja lyhytkestoinen. Perjantai-iltana toimitukset ovat pienimmillään, seuraavan päivän lehti luetuin harvimmin, ja maanantaina aihe on jo vanha. Sama pätee juhlapyhiin, lomakausiin ja päiviin, joina jokin suuri tapahtuma vie kaiken tilan. Klassisia hautauskohteita ovat tappiolliset tulokset, palkkiopäätökset, sisäisten selvitysten loppuraportit, irtisanomiset ja hankkeiden kustannusylitykset.

Tekniikkaa on vaikea todistaa yksittäistapauksessa: kaikkea on julkaistava jonain päivänä. Todistusvoima syntyy toistosta — jos saman organisaation ikävät tiedotteet osuvat järjestelmällisesti perjantai-iltapäiviin ja hyvät tiistaiaamuihin, kyse ei ole sattumasta.

Ero läheisiin käsitteisiin:

Kuollut kissa -strategiassa häiriö luodaan itse; tässä hyödynnetään olemassa olevaa melua. Streisand-ilmiö on käänteinen riski: aktiivinen yritys estää tiedon leviäminen kasvattaa huomiota, kun taas hautaaminen ei anna mitään, mihin tarttua.

Tunnistaminen ja vastakeinot:

Lue lisää
Verkossa