Paskuuttaminen tarkoittaa julkisen palvelun tai instituution tietoista, asteittaista heikentämistä niin, että ihmiset alkavat vaatia sen yksityistämistä tai lakkauttamista. Laatu heikkenee ei vahingossa vaan suunnitelmallisesti — budjettileikkauksilla, resurssivajeella tai poliittisella laiminlyönnillä.
Paskuuttamisen prosessimalli: heikentäminen luo oman oikeutuksensa.
Miltä tämä näyttää käytännössä? Tyyppipolku terveysasemalla: ensin määrärahoja leikataan "tehostamistarpeen" nimissä ja vastaanottoaikoja vähennetään. Sitten jonot venyvät viikoiksi ja kokeneimmat lääkärit siirtyvät yksityiselle. Media raportoi jonoista, ja poliitikot toteavat, ettei "julkinen terveydenhuolto toimi". Lopuksi ratkaisuksi tarjotaan ulkoistusta tai palveluseteliä — ja sama palvelu tuotetaan edelleen verorahoilla, mutta nyt yksityisen toimijan katteella. Sama kaava toimii kaupallisissa alustoissa (Cory Doctorowin enshittification): suoratoistopalvelu on ensin halpa ja mainokseton, sitten hinta nousee, mainokset ilmestyvät maksulliseenkin tilaukseen ja suositukset täyttyvät ostetusta sisällöstä. Heikennys etenee pienin askelin, koska lukittu asiakas sietää jokaisen yksittäisen askeleen.
Paskuuttaminen eroaa tavallisesta säästöpolitiikasta siinä, että tavoitteena ei ole tasapainottaa taloutta — tavoitteena on luoda poliittinen valmius rakennemuutokselle, johon muuten ei olisi kannatusta. Palvelun on ensin täytynyt "epäonnistua" ennen kuin sen korvaaminen on poliittisesti mahdollista.