Gaslighting on psykologinen manipulaatiostrategia, jossa toisen ihmisen havaintoja, muistia ja todellisuuden tulkintaa kyseenalaistetaan tai kumotaan järjestelmällisesti. Termi tulee George Cukorin vuoden 1944 elokuvasta Gaslight, jossa mies manipuloi vaimoaan uskomaan tämän menettävän järkensä — sammuttamalla kaasuvalot ja kiistämällä niiden himmenemisen.
Gaslighting on suomeksi kaasuvalotus. Se tarkoittaa manipulaatiota, jossa toisen havainnot ja muisti kiistetään järjestelmällisesti, kunnes hän alkaa epäillä omaa arvostelukykyään. Nimi tulee näytelmästä Gas Light (1938), jossa aviomies himmentää kaasuvaloja ja kiistää vaimonsa havainnon.
Rakenne on aina sama: manipulaattori asettaa kohteen havaintokyvyn epäluotettavaksi. "Noin ei tapahtunut." "Sinä loit riidan tyhjästä." "Olet yliherkkä." Toistettuna tämä saa kohteen epäilemään omia reaktioitaan, muistiaan ja arviointikykyään — kunnes hän alkaa hakea vahvistusta todellisuudelleen juuri manipulaattorilta. Riippuvuussuhde syntyy: manipulaattori on ainoa luotettava tietolähde.
Gaslighting luo silmukan: epäily ohjaa kohteen tarkistamaan todellisuutensa manipulaattorilta.
Ero suoraan valehteluun: Tavallinen vale kertoo väärää tietoa. Gaslighting tekee kohteesta epäluotettavan todistajan omasta elämästään. Se ei korvaa faktoja faktoilla — se korvaa kohteen kykyä arvioida faktoja lainkaan. Tämä on syy, miksi se on erityisen vaikea tunnistaa ja sietää.
Gaslighting kytkeytyy DARVO:on: kun kohde yrittää nostaa havaitun ongelman esiin, DARVO kääntää syyttäjän uhriksi. Yhdessä ne muodostavat suljetun systeemin, jossa kohde ei voi voittaa. Ks. myös The Blame Game: kun gaslighting tapahtuu organisaatiotasolla, "havainnon omistajuus" siirretään yksilöltä pois — ongelma on kohteen ylitulkinta, ei rakenteen vika.