Foot-in-the-door (suom. "jalka oven väliin") on suostuttelutekniikka, jossa esitetään ensin pieni, helposti hyväksyttävä pyyntö ja vasta sen jälkeen varsinainen, suurempi pyyntö. Kun ihminen on kerran sanonut "kyllä", hän myöntyy todennäköisemmin seuraavaankin — koska haluaa pysyä johdonmukaisena aiemman valintansa kanssa.
Voima perustuu sitoutumis- ja johdonmukaisuustarpeeseen: ensimmäinen myönnytys muuttaa ihmisen käsitystä itsestään ("olen sellainen joka auttaa / on mukana"), ja seuraava pyyntö ratsastaa tällä minäkuvalla. Klassinen Freedmanin ja Fraserin koe (1966) osoitti ilmiön kokeellisesti.
Ensimmäinen kyllä ei koske tuotetta vaan sinua — se rakentaa minäkuvan, jota toinen pyyntö hyödyntää.