Kehäraportointi — sama lähde neljä kertaa näyttää neljältä lähteeltä
Kehäraportointi (englanniksi circular reporting) tarkoittaa tilannetta, jossa yksi ainoa alkuperäinen lähde kiertää julkaisusta toiseen ja näyttää lopulta monelta toisistaan riippumattomalta vahvistukselta. Lukija tekee luonnollisen päätelmän: kun neljä julkaisua kertoo saman, asia on tarkistettu neljä kertaa. Todellisuudessa tarkistuksia oli nolla.
Kun ketju sulkeutuu, alkuperää ei voi enää jäljittää — jokainen viittaa toiseen.
Havainnollisin todiste tehtiin vahingossa vuonna 2009: irlantilainen opiskelija Shane Fitzgerald lisäsi juuri kuolleen säveltäjän Maurice Jarren Wikipedia-artikkeliin itse keksimänsä sitaatin. Se päätyi useiden suurten lehtien muistokirjoituksiin, koska jokainen luotti edelliseen. Erikoistapaus on sitogeneesi, jossa Wikipedian virhe siteerataan lehtijuttuun ja lehtijuttu lisätään sitten Wikipedian lähteeksi — jolloin väite todistaa itsensä.
Sama rakenne toistuu tutkimusväitteissä: alkuperäisen julkaisun sijaan siteerataan artikkelia, joka siteerasi tiedotetta, joka tiivisti tutkimuksen. Toistojen määrä alkaa tuntua näytöltä, vaikka se on vain kaikua.
Ero läheisiin käsitteisiin:
Sosiaalinen todiste selittää, miksi toistuvuus vakuuttaa; kehäraportointi kuvaa, miten toisto syntyy ilman että kukaan huijaa tahallaan. Tiedotejournalismi on ketjun tavallisin alkupää, ja Brandolinin laki kertoo, miksi ketjun purkaminen on työläämpää kuin sen syntyminen.Tunnistaminen ja vastakeinot:
- Klikkaa lähdeketju loppuun asti. Kysymys on aina sama: mikä on ensimmäinen julkaisu, jolla oli oma havainto?
- Katso päivämäärät. Jos kaikki "riippumattomat" jutut ovat parin päivän sisällä, kyseessä on yksi lähde.
- Epäile ilmauksia "useiden lähteiden mukaan" ja "kansainvälisen median mukaan" ilman nimettyä alkuperää.
- Wikipedia-viittauksissa tarkista, onko lähteenä oleva juttu julkaistu ennen vai jälkeen artikkelin muokkauksen.
- Tutkimusväitteissä etsi alkuperäisjulkaisu — älä uutista uutisesta.