Doomscrolling tarkoittaa pakonomaista huonojen uutisten ja ahdistavan sisällön selaamista, joka jatkuu senkin jälkeen, kun se alkaa tuntua pahalta. Sormi vetää syötettä alaspäin vielä yhden kriisin, onnettomuuden ja riidan verran — olo huononee, mutta selaaminen ei lopu.
Termi yleistyi koronakeväänä 2020, kun puoli maailmaa jäi kotiin päivittämään tartuntalukuja. Mekanismi on kuitenkin pysyvä, koska siinä yhdistyy kolme voimaa: aivojen negatiivisuusvinouma (uhkatieto ohittaa muun tiedon — savannilla se piti hengissä), loputon syöte (luonnollista lopetuspistettä ei ole, koska sivun pohjaa ei ole) ja suositusalgoritmi, joka tarjoaa lisää sitä, mihin reagoit. Ja ahdistavaan sisältöön reagoi lähes jokainen.
Doomscrolling-kierre: ahdistus lisää selaamista ja selaaminen ahdistusta — algoritmi voitelee rattaat.
Kierre naamioituu tiedonhankinnaksi. Tuntuu vastuulliselta "pysyä kartalla", mutta sadas otsikko samasta kriisistä ei enää lisää ymmärrystä — se lisää vain kuormaa. Tutkimuksissa runsas kriisiuutisten seuraaminen on yhdistetty ahdistuneisuuteen, unihäiriöihin ja mielialan laskuun, ja vaikutus kulkee molempiin suuntiin: huonovointisena selaa enemmän, ja selaaminen pahentaa oloa.