Doomscrolling (myös doom scrolling) tarkoittaa pakonomaista huonojen uutisten ja ahdistavan sisällön selaamista, joka jatkuu senkin jälkeen, kun se alkaa tuntua pahalta. Sormi vetää syötettä alaspäin vielä yhden kriisin, onnettomuuden ja riidan verran — olo huononee, mutta selaaminen ei lopu.
Doomscrollingille ei ole vakiintunutta suomennosta. Käytössä ovat kurjuusselaus, tuomioselailu ja huolisurffailu. Sana tarkoittaa pakonomaista huonojen uutisten selaamista, joka jatkuu senkin jälkeen, kun se alkaa tuntua pahalta — sormi vetää syötettä yhä alaspäin.
Termi yleistyi koronakeväänä 2020, kun puoli maailmaa jäi kotiin päivittämään tartuntalukuja. Mekanismi on kuitenkin pysyvä, koska siinä yhdistyy kolme voimaa: aivojen negatiivisuusvinouma (uhkatieto ohittaa muun tiedon — savannilla se piti hengissä), loputon syöte (luonnollista lopetuspistettä ei ole, koska sivun pohjaa ei ole) ja suositusalgoritmi, joka tarjoaa lisää sitä, mihin reagoit. Ja ahdistavaan sisältöön reagoi lähes jokainen.
Doomscrolling-kierre: ahdistus lisää selaamista ja selaaminen ahdistusta — algoritmi voitelee rattaat.
Kierre naamioituu tiedonhankinnaksi. Tuntuu vastuulliselta "pysyä kartalla", mutta sadas otsikko samasta kriisistä ei enää lisää ymmärrystä — se lisää vain kuormaa. Tutkimuksissa runsas kriisiuutisten seuraaminen on yhdistetty ahdistuneisuuteen, unihäiriöihin ja mielialan laskuun, ja vaikutus kulkee molempiin suuntiin: huonovointisena selaa enemmän, ja selaaminen pahentaa oloa.